Kannelmäkeen rakennettiin puisto vuonna 2006. Nykyisen puiston paikalla oli villiä ja vapaata luontoa, ryteikkö. Roskat, lasten leikit, majat ja polut – elämisen merkit olivat näkyvillä. Pasuunapuistoon suunnittelemani teoskokonaisuuden ideana oli jättää kappale tätä vapaasti kasvanutta luontoa koskemattomaksi ja rakentaa ryteikön keskelle, puiden ja vatukon siimekseen erikokoisia ja eri korkeuksilla olevia veistoksia (ks. Silta-teos). Alkuperäinen, villiintynyt luonto jätettäisiin mahdollisimman koskemattomaksi. Näin luonto ja siinä tapahtuvat muutokset toimisivat taustana ja osana teosta, ja polut jonkinlaisena vieraskirjana.
Tässä dokumentti ryteikössä tapahtuneista muutoksia. Mitä jäi jäljelle alkuperäisestä ideastani?