33Hyb52

Hybrideaan on tullut mukaan syksyllä 2022 kaksi uutta projektia. Ne ovat jälleen hieman erilaisia kuin edelliset hankkeemme. Kummatkin taiteilijat, Esther Martínez Rey ja Kalle Lampela, tarkkailevat ympäristöä omilla tavoillaan. Martínez Rey esittää näkemyksensä kaikille helsinkiläisille tutusta kaupunkitilasta piirtäen ja valokuvaten, kun taas Lampela kävelee kerta toisen jälkeen hänelle itselleen tutulla jättömaalla ja esittää meille näkemänsä. Samalla Hybridea laajenee pienemmälle paikkakunnalle, Rovaniemelle. Jättömaat ovat toki melko samanlaisia, ja jopa universaaleja paikkakunnan koosta riippumatta. Vai ovatko?
Hybridean repertuaarin laajenemista voisi kuvata myös niin, että teokset eivät tällä kertaa ole toteutettu ympäristöÖN vaan ne ovat pikemminkin ympäristöSTÄ. Ero saattaa kuulostaa pieneltä ja semanttiselta, mutta ero on mielestämme olennainen. Tämä saattaa mahdollistaa sen, että teoksia ei ole mielekästä katsella ”vain” dokumentteina vaan pyrkimyksinä ympäristön havainnoimiseen ja siitä tehdyn visuaalisen kuvauksen välimuotoon. Ja eikö me juuri silloin olla taideteoksen tai -teon parissa?

MIKÄ?

Hybridea on pääasiassa Suur-Helsingin alueella toimiva kaupunkitaideprojekti, joka tuottaa tilapäisiä ympäristöteoksia alueellemme. Hybridea aloitti toimintansa syksyllä 2005. Tämä sivusto esittelee  toteutettuja teoksia. Hybridean ideoijat ja kuraattorit ovat Kuvataiteilijat Petri Kaverma ja Miika Nyyssönen.

Päivitetty 26.6.2019

Tervetuloa uusitulle sivustollemme. Tapahtuman nimi, Hybridea, tarkoittaa ympäristön ja taiteilijan teoksen yhdistelmää, hybridiä. Tästä olemme yhä yhtä kiinnostuneita kuin kolmetoista vuotta sitten, jolloin projektimme alkoi, ja siksi tuotamme mahdollisuuksiemme mukaan yhä uusia teoksia.

Olimme jo jonkin aikaa ajatelleet toteuttaa ympäristöön teoksia, jotka jollain tavoin olivat puhutelleet meitä. Ajattelimme silloinkin, kolmetoista vuotta sitten, että taiteessa, joka valmistetaan ympäristöön – ja ehkä myös ympäristön ehdoilla, olisi täyttämätön alue, joka pitäisi ottaa käyttöön.

On selvää, että niin ajatuksemme kuin myös tämän tyyppinen taide on kehittynyt paljon siitä, kun aloitimme vuonna 2006. Enää ei juuri puhuta ympäristötaiteesta. Sen rinnalle on tullut erilaisia alalajeja, mutta yhtä kaikki – ympäristötaiteen idea ja juuret lähtevät yhä jostain 1960-luvun villistä, amerikkalaisesta site specific -ajattelusta. Ja jos nykyisen julkisen taiteen tehtävänä on, kuten olemme saaneet ymmärtää, ”integroitua nykyistä voimakkaammin ympäristöön” niin silloin Hybridea voisi esitellä näkökulman, jonka ei välttämättä tarvitse integroitua yhtään mihinkään.

Nykyisessä julkisen taiteen eetoksessa Hybridean esittelemä toimintatapa on määrä tuottaa arkiston, johon kertyy erilaista, vielä näkymätöntä potentiaalia. Arkisto, josta voi käydä tarkistamassa, mitä tällaisella marginaalisella alueella on vuosien varrella tapahtunut. Juuri tämän vuoksi olemme pitäneet nettisivustommekin toiminnassa, vaikka toiminnassamme olisi ollut katkoksia.

Nyt, vuonna 2019, esittelemämme Pia Männikön ”Kuuntelijat”-teoksessa meitä on puhutellut se, miten vähin elein jostakin pienestä voi kasvaa jotain mahdollisesti mittakaavaltaan toisenlaista – ei välttämättä suurempaa, mutta jotain joka voisi aikojen saatossa kerrostua kokemukseksi heille, jotka onnistuvat pääsemään kosketuksiin Männikön teoksen kanssa. Juuri näin, samalla taovin kuten on Hybridea-projektin idean laita.

Hybridea jatkaa tilapäisten ympäristöteosten tuottamista. Ensimmäisestä Antti-Ville Reinikaisen teoksesta on vierähtänyt jo jonkin aikaa. Meille voi jatkuvasti myös tarjota hyviä teosideoita.

Tuottajat Miika Nyyssönen & Petri Kaverma

Projektia ovat tukeneet Alfred Kordelinin säätiö ja Hanasaaren ruotsalais-suomalainen kulttuurikeskus